I'll just disappear.

Tein eilen jotain todella tyhmää, tiedän että on tyhmää kertoa siitä koska en kerro siitä kumminkaan mitään oleellista. No kumminkin kaduttaa, joka kerta sen jälkeen mietin miksi tein sen? Mitä järkeä siinä oli? Älyätkö että se käyttää sua vaan hyväkseen, luulee sua tyhmäksi nuoreksi joka ei tajua? Mihin vastuisiin se joutuisi jos tekisin vain rikosilmoituksen.. Mua ahdistaa aina sen jälkeen kun oon tehnyt sen. Silloin tekee mieli polttaa koko vitun toppa. Ja kun olen kotona, kerinnyt rauhoittua ulkopuollisesti. - taistelu vasta alkaa. Tekee mieli aina vaan viilellä, mutta tiedän en voi koska peruskoulun juhla ja mulla on mekko. Siihen en ole löytänyt mitään pitkähihasta mikä kävis sen kanssa. Joten ei viiltelyä- ainakin melkein. Onneksi on keksitty kylki, en tykkää paikasta mutta helpottaahan sekin jonkin verran.


Pitäää nyt sanoa jotkut varmaan luulee että viiltelen pahasti, en todellakaan. Pieniä pintanaarmuja jotka paranee noin kuukaudessa. Ei paha. Tettiä ei jäljellä kuin enää huominen. Ja perjantai on luokkapäivä. Launtaina peruskoulun päättötodistus. Mä en suostu uskomaan että peruskoulu loppuu- kaikki hajaantuu, menee rikki. Ei mulla oo tossa lukiossa ketään kavereita, ja mun kaverit on sitä luokkaa että ne menee amikseen. Että jeij. Tulee ihanat kolme vuotta<3<3<3<3. Rakastan, ainakin melkein.

Luin yhtä blogia (Girl behind smiles). Aloitin sen sieltä alusta asti- ensimmäisestä postauksesta lähtien lukemaan, lukien joka ikisien julkaisun. Surullinen tarina, minkäs voit jos joku noin paljon halusi lopettaa oman elämänsä. Jotenkin toi ajatus vaan sitten voimistu mun päässä, enemmän ja enemmän. Mua pelottaa että joku päivä mun päässä naksahtaa ja teen sen. En voi. En voi tuottaa sitä kipua uudelleen minun perheelle ja sukulaisille.

Koska tiedän että se ei ole helppo asia, kun joku läheinen tai ei niin läheinen tekee itsemurhan. Mun serkku teki. Ja hänen äitinsä syö vieläkin "sen" takia lääkkeitä. On surullinen ja näin. Miten se kosketti heidän perhettään kuinka läheinen riistää oman henkensä. Surullista, mutta toisaalta ymmärrän häntä, miten tähän serkkuuni sattui, koksi, miten kova halu pitää olla lopettaa elämänsä - jos sen tekee.