apuaaa, mitä uskoa ja mitä ei?

Tänään oli peruskoulun vika koe! Jeij! Se on vihdoin ohi! Enää tet ja loma!
En oo teille kertonu että keskiviikkona oli valinnaiset ja kun oli vika kerta nii meillä on ollut tapana tehdä jonkin muotoinen musiikki esitys. Ja harjoteltiin sitä kuviksen luokassa, kaiken laista tuli mukaan, linkkuveitsi, semmonen ihana veitsen näkönen puukko. Testailin sitä puukko veistä eilen, siitä tuli edoton suosikki! Sit siellä oli puukko. Oisin otrtanut senkin, mutta yksi kaveri katteli siihen tyyliin että en ota sitä. No tältä samalta kaverilta kysyin et onks se kertonu mun pikku-veljelle mun viiltelystä, koska se on saanut kuulla siitä jostakin. Ei oo, ja sit sen tunnin jälkeen se tuli vaa "et sä voit tulla puhuu mulle jos siltä tuntuu" mun ilme oli varmaankin "mitä vittua????!!" mutta se helpotti omalla tavallaan pahaa oloani. Sit se kysy ooonks sen fb kavereis ja käski lisää. Sit tänään kysyin siltä yhen tunnin aikana et miks se haluaa auttaa mua? Mitä väliä sillä on? Se kerto kuinka sillä ei ollut ketään jolle kertoa- ketään kuka olisi auttanut. Ja ajatteli et se voi auttaa mua. No tää meidän juttelu hetki loppu nopiaan, koska mun toinen kaveri tuli siihen ja hän ei ole -missään- väleissä tämän toisen kaverini kanssa.

Tuli jotenkin niin hyvä mieli, mutta mistä mä tiiän että voin luottaa siihen? Koska koko ajan kuuluu ympäriltä paskaa siitä ihmisestä. Jotkut puhuu et se ois pyörittäny kolmea ihmistä samaan aikaan. Mitä uskoa ja mitä ei?
Oon aina ollu sitä mieltä että haluan tutustua ihmiseen, nyt mullam ois mahdollisuus. Minulla! Onko mulla koskaan ollut mahdollisuuksia? - Ei. Osaanko tehdä valintoja? - En, yhteishakukin oli niin tuskaista. Ja joo pelottaa niitten tokarien jako, kävellä kaikkien ylä-aste/lukio + toisten läheiset. En halua. Kaikki näkee ne. Olen nyt vähentänyt viiltelyä kuukauden ajan, tosi paljon. Nyt viikon aikana on monesti tehnyt mieli, ja teinkin. Onneksi ehkä vain 7 käteen ja kylkeen loput.. oispa tää jo ohi.

Mutta puhunko hänelle? Kerronko jonkin verran ja kuuntelen kuuluuuko sanaa mun korviin? Vai annanko olla? Se ois ehkä keino parantua.. puhua jollekkin joka ymmärtää joka on ollut/ on samassa tilanteessa, kannattaako? Uskallanko? Mikä enää voisi mennä pieleen? Mikä voisi enää mennä huonommin. Enää 1.6 asti aikaa, aikaa tehdä se aloite että tää juttu kestää, ja jos tämä ihminen pääsee 1 hakutoiveeseen niin se on n. 200km päässä, kestäisikö ystävyys?
Muuten tuli mieleen menin pelleilemään ja laittamaan kolmannelle kaverilleni viestin että merkitseekö meijän ystävyys mitään sulle yms angst se ei oo vastannu ja oisko siitä 5 päivää kuin laitoin sen, tiedän että hän on lukenut ne. Suututin hänet, en ole hyvä näissä ystävyys suhteissa. Olen hankala. Kokonaisuudessaan. Epäonnistun kaikessa! Menisikö mun ystävyyys tän kaverin kaa loppujen lopuksi samaan jos sen edes aloittaisin?

Olin myös joskus ihastunut tähään samaan ihmiseen joka haluaa auttaa mua, ehkä olen vieläkin?