Ahdistaa.. ihan saatanasti. En voi paljoa viillellä koska kesä on jo nyt tullut tänne peräsuomeenkin. Ja uitua tulee, varmaan aika paljonkin. No tänään uin toppi päällä että se peittää kyljen viillot. Mutta silti. En voi uida koko kesää toppi päällä! Nytkin vetoan siihen että ne uikkarit on niin paskat. Mutta varmasti äiti ostaa jotkut mulle ja ihmettelee miks en käytä niitä. Ja hän tajuaa.
Mietin että alkaisin jonkin laiseen viiltolakkoon, mutta en pystyisi siihen. Se olisi liian hankalaa, koska ei mulla ole muuta tapaa helpottaa ahdistusta. En uskoisi sen onnistuvan. Mutta ainakin vähennän koska en viittisi viettää koko kesää näin.
Ahdistaa myös se päättötodistusten jako. Koska pitää kävellä kaikkien eteen. Mulla on mekko, eikä siihen ole löytynyt mitään hyvää pitkähihaista. Joten joudun menemään ilman sitä. Ja luokanvalvoja ja rehtori näkee mun viillot. Ne hehkuu oikein punaisena, mun kalpeaa ihoa vasten. Ne ei ole syviä, mutta niitä on paljon ranteesta kyynerpäähän asti. Itse pidän niistä mutta ne ei oiken sovi siihen mekko yhdistelmään. Kaikki saa tietää musta jotain mitä olen salaillut tämän vuoden. Mutta mitä se asia niille kuuluu, ei mitään. Ei se muiden persettä pitäisi painaa. Ihan sama mitä muut ajattelee, kunhan eivät ota koulusta yhteyttä kotiin. Ja ajattelin että jos joku tulee kysymään sen juhlan jälkeen että käyn psykolokilla vai oliko se psykiatri. No ihan sama, niin niiden ei tarvitse sitten päätänsä sillä vaivata. Näin myös painajaista tästä juhlasta, se oli kamala. Entä jos mokaankin kaiken samalla tavalla kuin siinä unessa..?
Kaveri suunnitteli jo meidän mökki iltaa, kuinka käydään saunassa ja naku uinnilla. Mikäs siinä jos me ollaan kahdestaan mutta aateltiin että kutsutaan lumikin sinne. Apua! Miks menin möläyttämään koko idean. Siis haluan hänetkin sinne mutta silti. Ehkä se on helpompaa kun kaikki ollaan sitten jonkunlaisessa humalassa. Älkää nyt ajatelko että olen lissu joka leijuu asialla, koska en juo paljoa paskaakaan. Pari aina silloin tällöin mutta en ole koskaan ollut humalassa kunnolla.
Kesäkuun alussa lähdetään perheen kesken etelä suomeen koska siskoni menee naimisiin. Se on mun osalta ainakin pika visitti koska mulla on juuri silloin kesätyöt. Onneksi sain vapaata, koska se vastaava on yksinkertaisesti niin ihana<3 Voisiko olla parempaa työn antajaa? - Ei todellakaan.
Jossain vaiheessa kesäkuuta lähdetään päivänsäteen kanssa ottamaan parinsadan kilsan päähän lävistykset. Jos se ei nyt munais koko juttu. Ajattelin loppukesästä lähteä myös Norjaan, mutta saa nähdä.
Mitä kuulin että meidän lukion ropot on kamalat. Molemmat vaihtoehdot tiukkapäitä. Ei en usko että kestän sitä.. Toivotaan vaan parasta! Ja päätin että taistelen elämästä, en tee itsemurhaa koska haluan uskoa että kaikki on sen arvoista. Ei ehkä nyt siltä tunnu mutta haluan uskoa, että kaikki muuttu vielä paremmaksi päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti