Jotenkin tyhjä olo. Pyöräilin kaupungille n.9 km. Näin kavereita. Lumen ja päivänsäteen. Sit yks kaveri joka oli lumen kaa samalla luokalla ja kaksi sen kaveria. Oltiin aluksi minä, lumi ja päivänsäde. Lumi kysy et millon mennään sinne mökille. Olin ihan äimänä, et ootsä ihan tosissas? Sen varmaan huomas jo mun ilmeestä. Mutta oon niin ilonen jos mennään samalla porukalla sinne uudestaan. Se oli kivaa juttu luisti. normaalisti olen todella hiljainen. Mutta nyt uskallan jotenkin puhua jo lumelle, samassa porukassa ollessa.
Musta tuntuu että oon saanu itseluottamusta tai jotain ihme rohkeutta. Tai sit se johtuu siitä ihmisestä, se on niin suloinen, kokenut kovia. Mutta silti auttaa mua niin innolla. Ehkä juuri se on siinä mikä saa mut jaksaan ja muutenkin todella positiiviselle mielelle. Joka on hyvin harvinaista.
Luottamuksesta sen verran että mun on vaikea luottaa ihmisiin. Kuten varmaan olette huomanneet. Mutta oli yksi kasiluokalla keneen pystyin jonkin verran luottamaan. Enkä ole kuullut mitään niistä asioista mitä kerroin. Vain sen hetkisistä tunteista ja näin..
Nyt mua pelottaa se kun tunnen samoin kuin kasilla että pystyn luottamaan lumeen. En tiedä miksi, mutta se tunne on niin voimakas. Voimakkaampi kuin kasiluokalla ja se on pelottavaa. Mutta en ole kyllä kuullut mistään itsestäni. Ja se on kertonut jo pari juorua mitä on minusta kuullut. Eli silloin ihminen on ainakin jonkin verran luotettava? Ainakin minä uskoisin näin.
Ahdistaa kumminkin siltä mökki reissulta kun en muista kunnolla sitä kolmea tai neljää tuntia. Satunnaisia juttuja sieltä täältä. Ensi kerralla juon vähemmän koska haluan muistaa. Mutta siis tuli nyt olo että olen lissu kun juon. Ehei, en ainakaan omasta mielestä. Olen aina se joka on yksin, joka on aina se vara valinta. Se jonka seura kelpaa silloin kun ei ole muuta vaihto ehtoa. Ja minusta on ihanaa kuin kerrankin juttu luistaa, osaan olla rennompi. En tiedä haluaisin olla lumen ystävä. Ja aijon koittaa sitä.
Juhannukseksi ei ole suunnitelmia. Ehkä mennään tuolla samalla kokoon panolla taas rannalle, mutta saa nähdä. Ehkä olen vain kotona.
Mutta nyt menen nukkumaan, koska heikottaa. Olen taas sairaana. Lämpöä. Mutta kauniita unia teille kaikille ja jos en nyt kirjoittele niin viettäkää jussi rauhallisissa merkeissä, koska teidän jokaisen elämä on jollain tapaa arvokas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti