One day I'll heal. But I'll be covered in scars.

Olen pettynyt itseeni. Hyvin paljon. Katsoin juuri viiltely kuvia weheartit:istä. Miksi olen näin paska kaikessa, miksi en edes osaa viillellä? Tässä kuvia joiden avulla on helpompi selittäkää. Katsokaa niitä jälkiä, en tarkoita tekstiä jos en erikseen mainitse siitä.

mun viillot on käsissä tätä luokkaa, joskus pienempää.

mutta haluaisin niiden olevan tätä luokkaa..

mun kyljessä on ehkä 7 tämmöistä arpea, jotka ovat juuri tässä vaiheessa.

mutta haluaisin että ne olisi tätä luokkaa

tämä menee samaa rataa, eli haluaisin tuommoisia arpia.

Mua hävettää myöntää että en viiltele kunnolla. Mutta haluan oppia. Tehdä koko ajan syvempiä ja syvempiä viiltoja. Mutta siitä olen ylpeä että ne on kumminkin syvempiä kuin ennen. Jos joku tulisi näyttämään sellaisia naarmuja muka jotain viiltoja ajattelisin että hän ei edes viiltele kunnolla. Miten hän kehtaa kutsua niitä viilloiksi?

Kyllä. Tämä kuva teksti on niin totta. Jos et ole tehnyt ensimmäistä viiltoasi, älä aloita. Älä kokele. Mä aloitin kokeilemalla ja miten kävi? Haluan vain tehdä syvempiä ja syvempiä viiltoja. Välillä pelkään itseäni. Ennen katsoin noita kuvia tuossa ylhäällä inhoten. Mutta nyt kun katson niitä, melkein lumoonnun. Sairasta tiedän. 

Haluaisin tehdä vielä syvempiä, semmoisia haavoja joita pitäisi tikata.

Vaikka tuosta minun aijemmasta kirjoituksesta voisi luulla, en tarkoita että pieniä haavoja tekevällä olisi sen helpompaa. Ettei hänellä olisi paha olla. Kaikki  viiltely jäljet tai muutenkaan epäilyttävät jäljet pitää ottaa tosissaan! Koska se muuten kehittyy addiktioksi ja sen "avulla" vielä pahemmaksi. En nyt ketään kannusta aloittamaan viiltelyä. Se ei ole hyväksi koska ainakin itse huomaan että haavojen syventyessä olen muuttunut paljon hullummaksi.  Ja tuon kuvan kuvateksti on niin totta!