Katsoin juuri huumebisnes oy:ta ja rupesin kelaamaan että haluan vetää jotain vahvempaa kuin lääkkeitä ja alkoholia. Vaikka se tuhoaisikin elämän, en jaksa välittää siitä, ainakaan tällä hetkellä. Tiedän että se olisi iso pettymys perheelleni ja osalle, okei yhdelle kaveristani.
Ainut iloinen kokemus kahden viikon sisällä on ollut kun kävin autokoululla moikkaamassa miroa, puhuttiin korkeintaan semmoiset 10 minuuttia. Se teki mut iloiseksi, en tiedä miksi enkä välttämättä haluakkaan. Se on jotenkin outoa koska omalla tavalla se on ihan tuntematon ihminen, mutta silti tuntuu että kuin olisin maailman turvallisimmassa paikassa sen ihmisen seurassa. Kohta joku luulee että olen ihastunut, hah en ole, tää on jotenkin erinlainen tunne, vähän niinkuin todella hyvän kaverin kanssa jota näet pari kertaa kuukaudessa, sama asia.
Olen muutenkin nyt lukenut uudelleen yhtä blogia; Girl behind smiles.
Mutta jaksuja teille jokaiselle enkelille<3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti