17. lokakuuta 2013

You can be a butterfly.

Heissuli hei. Mulla on mennyt ihan hyvin. Huomenna helppo päivä koulussa, vaan kaksi tuntia. Sitten syysloma! Jes. Paitsi tämä päivä on niin perseestä. 4 asti koulua ja sit kun menen kotiin nii lukemaan ruotsin sanakokeeseen. Vittu jee. Nytkin oon ruotsin tunnilla kun varmaan puolet meidän luokkalaisista ei ole koulussa niin ei ole kunnon tunteja, koneella vaan ollaan.

Mutta siis toissa päivänä oli vitun paska fiilis. Teki niin hemmetin paljon mieli viiltää, mutta en. Nyt  muutenkin on ollut jotenkin ei hyvä olla. Mietin itsemurhaakin silloin. Kaikki tuntu vaan niin lopulta. Nytkin tekee mieli mennä vessaan ja viiltää mutta samaan aikaan osa minusta sanoo; sähän haluat tästä kaikesta paskasta eroon, ota se terä pois ranteesta.

Odotan viikon loppua vedetään ehkä perseet. Ootan sitä niin vitun innolla jos vedetäään kaikkea paskaa pää täyteen. Mua on alkanut houkuttamaan huumeet, kokoajan enemmän. Mun alitajunnassa ei enää pyöri pelko entä jos otan liikaa? Entä jos tulen riippuvaiseksi? - Mua ei enää kiinnosta ne "huonot" puolet. Haluan vain vapautta, edes hetkeksi vapauden tunteen. Edes kerran. 

Joo tiiän ei se ole järkevää, ei se kannata. Kun rupeen miettimään mun serkkua, joka kuoli melkein autokolarissa. Hänellä murtui niska. Kun uutisissa oli juttu, niin siinä oli kirjoitettu jotenkin näin.. Kaikki autossa olijat olivat ottaneet huumeita. En enää muista sana tarkkaan, mutta muistan miten ison haloon äiti, iskä ja varmaan kaikki sukulaiset teki asiasta. "Kuinka surullista, mikäköhän ajoi (nimi ) tähän. Näin syviin vesiin."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti