Mua pelottaa ja ahdistaa vaikka nyt on ollut ihan hyvä fiiliskin! Helpotti päästä siitä jatkuvasta ruotsin lukemisesta ja vaikka kuinka luki niin ei tullut hyviä numeroita. Koeviikon jälkeen paras numero oli psykast 8- ja huonoin matikast 5+ kuhan enää saa tietää menikö se ruotsi läpi.
Oon tuntenu itteni iloseksi tavaallaan, jos tämä on nyt jonkin laista iloisuutta? Osaan nauttia elämästä. Mutta otan kaikesta pienestäkin takkiin ja tuntuu siltä kun haluasi kuolla. Mutta se ei ole enää samanlaista kuin aijemmin. Tiedän että se on vain ajatus jota en kumminkaan halua tapahtuvan todeksi. Silti samalla uskon että haluan sitä todella paljon.. vaikea selittää.
Mua muutenkin huolestuttaa päivänsäde. Oon soittanu sille ja se on kuulostanu siltä et se on just itkeny. Onse välil sen myöntänykki, muttei aina. Mä haluan auttaa sitä mutten tiedä miten. Tuntuu pahalta kun tietää että hänellä on paha olla. Mut anteeksi kun en jaksa kirjoittaa enempäää, eikä siitä tulisi järkevääkään tällä mielialalla, ootte kaikki tärkeitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti