hyvästit ainakin hetkeksi.

Minusta ei ole kuulunut taas vähään aikaan. Ahistaa ja kaikkee muuta, mutta en halua selittää mistä se johtuu.. Mutta minä tulin ilmoittamaan että lopetan tänne kirjoittamisen ainakin hetkeksi, en tiedä tulenko kirjoittamaan enään ollenkaan. Sen näkee sitten. Into tätä kohtaan on lopahtanut täysin. MUTTA TOIVON SINULLE JOKA LUET TÄTÄ, HYVÄÄ ELÄMÄÄ. ÄLÄ ANNA MINKÄÄN VIEDÄ ILOA SINULTA. TEE MITÄ IKINÄ HALUATKIN! MUTTA MUISTA ETTÄ AINA ON JOKU JOKA VÄLITTÄÄ SINUSTA, JOLLEI KUKAAN MUU NIIN MINÄ. EN HALUA KENENKÄÄN KOKEVAN SAMAA MITÄ MINÄ, MUTTA JOS OLET SIINÄ TILANTEESSA MUISTA, ETTÄ KAIKESTA SELVITÄÄN VAIKKEI SE EHKÄ OLISI HELPPOA. Suuri kiitos kaikille lukioille! Älkää antako pahan olon vallata mieltänne. I love u all.<3

me kaikki olemme tuhkalapsia.

Mua pelottaa ja ahdistaa vaikka nyt on ollut ihan hyvä fiiliskin! Helpotti päästä siitä jatkuvasta ruotsin lukemisesta ja vaikka kuinka luki niin ei tullut hyviä numeroita. Koeviikon jälkeen paras numero oli psykast 8- ja huonoin matikast 5+ kuhan enää saa tietää menikö se ruotsi läpi.

Oon tuntenu itteni iloseksi tavaallaan, jos tämä on nyt jonkin laista iloisuutta? Osaan nauttia elämästä. Mutta otan kaikesta pienestäkin takkiin ja tuntuu siltä kun haluasi kuolla. Mutta se ei ole enää samanlaista kuin aijemmin. Tiedän että se on vain ajatus jota en kumminkaan halua tapahtuvan todeksi. Silti samalla uskon että haluan sitä todella paljon.. vaikea selittää.

Mua muutenkin huolestuttaa päivänsäde. Oon soittanu sille ja se on kuulostanu siltä et se on just itkeny. Onse välil sen myöntänykki, muttei aina. Mä haluan auttaa sitä mutten tiedä miten. Tuntuu pahalta kun tietää että hänellä on paha olla. Mut anteeksi kun en jaksa kirjoittaa enempäää, eikä siitä tulisi järkevääkään tällä mielialalla, ootte kaikki tärkeitä!

Kadotettu paratiisi.

Anteeksi kun en ole taas kirjoitellut hetkeen. Minusta tuntuu siltä että se johtuu siitä etten enää saa tänne kirjoittamisesta helpotusta, mitä ennen sain. Mulla on muutenkin mennyt nyt vähän huonommin. En jaksa uskoa että pääsen lukiota läpi. Luin ruotsin sanakokeeseen 2 tuntia ja sain 11/ pistettä eli 4½. En jaksa näin huonoja numeroja mikä mulla on? Ennen sain sanakokeesta sen 7/8 puolen- tunnin lukemisesta. Mutta miksi en enää? Ennen sain hissan kokeista, ilman lukemista ysejä. Nyt luin ja luin ja sain 7- . Mitä helevettiä?

Katsoin juuri huumebisnes oy:ta ja rupesin kelaamaan että haluan vetää jotain vahvempaa kuin lääkkeitä ja alkoholia. Vaikka se tuhoaisikin elämän, en jaksa välittää siitä, ainakaan tällä hetkellä. Tiedän että se olisi iso pettymys perheelleni ja osalle, okei yhdelle kaveristani.

Ainut iloinen kokemus kahden viikon sisällä on ollut kun kävin autokoululla moikkaamassa miroa, puhuttiin korkeintaan semmoiset 10 minuuttia. Se teki mut iloiseksi, en tiedä miksi enkä välttämättä haluakkaan. Se on jotenkin outoa koska omalla tavalla se on ihan tuntematon ihminen, mutta silti tuntuu että kuin olisin maailman turvallisimmassa paikassa sen ihmisen seurassa. Kohta joku luulee että olen ihastunut, hah en ole, tää on jotenkin erinlainen tunne, vähän niinkuin todella hyvän kaverin kanssa jota näet pari kertaa kuukaudessa, sama asia.

Olen muutenkin nyt lukenut uudelleen yhtä blogia; Girl behind smiles. On oli bloggaaja joka teki itsemurhan, vielä sen tekstejä lukiessa ekaa kertaa luulin että ei tämä bloggaaja tule koskaan tekemään itsemurhaa, kunhan puhuu (en nyt ihan noin mutta vähän tuohon tyyliin ajattelin) mutta nyt hän on mennyttä, ollut jo jonkin aikaa. Kyllä siinä tuli syyllistävä olo, kun en kommentoinut "oot tärkee" tai "oot tosi vahva kyllä sä jaksat".

Mutta jaksuja teille jokaiselle enkelille<3.

You can be a butterfly.

Heissuli hei. Mulla on mennyt ihan hyvin. Huomenna helppo päivä koulussa, vaan kaksi tuntia. Sitten syysloma! Jes. Paitsi tämä päivä on niin perseestä. 4 asti koulua ja sit kun menen kotiin nii lukemaan ruotsin sanakokeeseen. Vittu jee. Nytkin oon ruotsin tunnilla kun varmaan puolet meidän luokkalaisista ei ole koulussa niin ei ole kunnon tunteja, koneella vaan ollaan.

Mutta siis toissa päivänä oli vitun paska fiilis. Teki niin hemmetin paljon mieli viiltää, mutta en. Nyt  muutenkin on ollut jotenkin ei hyvä olla. Mietin itsemurhaakin silloin. Kaikki tuntu vaan niin lopulta. Nytkin tekee mieli mennä vessaan ja viiltää mutta samaan aikaan osa minusta sanoo; sähän haluat tästä kaikesta paskasta eroon, ota se terä pois ranteesta.

Odotan viikon loppua vedetään ehkä perseet. Ootan sitä niin vitun innolla jos vedetäään kaikkea paskaa pää täyteen. Mua on alkanut houkuttamaan huumeet, kokoajan enemmän. Mun alitajunnassa ei enää pyöri pelko entä jos otan liikaa? Entä jos tulen riippuvaiseksi? - Mua ei enää kiinnosta ne "huonot" puolet. Haluan vain vapautta, edes hetkeksi vapauden tunteen. Edes kerran. 

Joo tiiän ei se ole järkevää, ei se kannata. Kun rupeen miettimään mun serkkua, joka kuoli melkein autokolarissa. Hänellä murtui niska. Kun uutisissa oli juttu, niin siinä oli kirjoitettu jotenkin näin.. Kaikki autossa olijat olivat ottaneet huumeita. En enää muista sana tarkkaan, mutta muistan miten ison haloon äiti, iskä ja varmaan kaikki sukulaiset teki asiasta. "Kuinka surullista, mikäköhän ajoi (nimi ) tähän. Näin syviin vesiin."

Changed my mind.

Ärgh! Vitutta ja ahdistaa. En tiiä mikä mut silti. Tänään piti lähteä hakemaan päivänsädettä 200km päästä muttta suunnitelmiin tulikin muutos. Kerkesin jo ilmoittaa poissaolosta, muka lääkärikontrolli. Vituttaa kun tulee turha poissaolo, kun niistä ollaan lukiossa niin tarkkoja. Siitä viime kirjoituksen lopusta, sain pyörän. Nyt tolla ajelee. Oon ajanu jo yli tonnin.Sehän meni todella nopeasti, en olisi ikinä uskonut. Näin Mikaelia (aijemmissa postauksissa se autokoulu opettaja) kävin näyttää pyörää ja sit kysyin noista nastarenkaista mitkä laitettiin siihen pyörään. Sit se sano et kun ajelet niin hiljennä vauhti ajoissa risteykseen. Ja käski pysymään hengissä. (Pyörän kanssa, ei tiedä mitään mun masennuksesta) tuli vaan niin hyvä fiils kun joku sano noin. Mikael on maailman paras autokoulu opettaja! 

Meillä oli ropon ja kuraattorin kahden keskeiset keskustelut. Valehtelin molemmille päin naamaa. Ja näytti siltä että ne vielä uskoi sen. Mutta kun ropo kysy alkoholin käytöstä, niin sanoin että ehkä 2 otin kesällä muutamat.
> Tietävätkö vanhempasi kokeilusta? Paniikissa vastasin joo tietää. Nyt pelottaa et se sanoo jotain porukoille. Kun taas kuraattori oli silleen, joo no älä juo liikaa kun siitä tulee sitten ongelmia.

Meidän ropo on muutenkin ihan vammanen. Ei se osaa opettaa. Se suuttu jokaikisesta asiasta ja on muutenkin hirveä tiukkapipo. Ihme kun ei ole potkinut mua jo pois lukiosta kun poissaolojakin on jos sen verran että.. Muuten mulla on ihana lukihäiriö, tiistaina tehdään kuraattorin kanssa lisää testejä ja katotaan miten voimakas se on.

Oon miettiny itsemurhaa aika paljonkin nyt lähiaikoina. Haluan pois täältä mutta samalla haluan jäädä. Haluan viiltää, mutta en voi pettää lumea. Hän on tehnyt niin paljon sen eteen että lopettaisin tän pelleilyn. Mutta ei olla nyt puhuttu varmaan viikkoon ja alkaa tuntua siltä että ei mulla ole enää väliä. Ei ollenkaan, sama se olis lähteä.

Mutta jaksakaa edes te rakkaat lukijat. <3 (jos tätä blogia kukaan enään seuraa) ja vielä ihana biisi loppuun! <3
http://www.youtube.com/watch?v=MFaHFNDucnI

Viina varmaan vie hautaan, mut saadaanpahan matkalla laulaa.

Taas hetkeen ei ole kuulunut minusta mitään, mutta elossa ollaan. Lukion eka koeviikko kohta ohi jäljellä enää kaksi koetta, mutta ne vaikeimmat englanti ja fysiikka. Yllättävän helppo tämä on ollut, kun luulin että pitää lukea ja lukea. Itseasiassa en ole lukenut yhteenkään kokeeseen, se varmaan näkyy myös numeroissa. Ihan sama, en halua miettiä sitä nyt kun on hyvä fiilis!

Sain sen kervari kortin viime viikolla. En muista kirjotinko siitä aijemmin, mutta toisella kerralla tuli. Ekalla failas siinä pujottelussa, ei ollut ajatus yhtään mukana. Eilen sitten päivänsäteen kanssa ajeltiin skodella. Käytiin yhdellä uimarannalla, oli ihan vitun kaunista.

Nyt on ollut jo jonkin aikaa hyvä fiilis, ei oo tehny mieli viillellä tai mitään. Yks päivä kävin kirjastossa ja luin erinlaisia kirjoja masennuksesta ja muustakin sairauksista. Yks jäi erityisesti mieleen. Autistinen lapsi, luin vain osia sieltä täällä, se oli vaan niin ihana. Huomenna käydään kattoo mulle sitä kevaria, oispa se hyvä niin sais sen nii pääsis aina kotoo pois kun ei jaksa olla täällä. Ei mulla oikeen mitään kirjoitettavaa ole kun ei mitään ole tapahtunut ja hyvä fiiliskin on ihan oikeesti! Oon jopa onnellinen.

Katsellessasi taivaalle, huomaat kuinka menneisyys on kaikessa läsnä.

Heeij. Anteeksi että ei ole kuulunut hetkeen. Mutta aloitetaan viimeviikosta. Cf: tilaus tuli. Tilasin 30 euron edestä verareita 8mm-14mm asti. Nyt ehkä pikkuisen mietityttää haluanko varmasti, koska se ei tule palautumaan. Noh, sen hetken murhe.

Sitten mennään niin ei kivaan päivään Perjantai 13.9 Mulla oli 2 ajotuntia. Kusi kokonaisuudessaan, ei helevetti. Onnistuin kaatamaan pyörän, ajoin väärällä ajovuorolla, en muistanut katsoa olan taakse yms. Kusi niin pahasti että itkin ajaessa. Hävetyksenvitutuksennolotuksenjapettymyksen multihuipentuma. Mutta ei ahdistanut. Sitä en tajua, johtuko se siitä että Miro piti mulle tunnin? Mua ei ole ahdistanu kertaakaan kun se on pitäny. Kun taas Mikaelin tunneilla pikkaisen muttei paljoa.

Miro sano vaan ku allekirjotin nimet et oon ollu, nii et "ehkä se oli mun vika, kun annoin niin paljon ohjeita kun oon huomannu et et pysty keskittymään täysillä kun puhun". En tiiä vieläkin vituttaa se. Jalkaa aristaa vielä. Mutta en kehtaa myöntää kenellekkään. Oltiin siinä vielä ja puhuttiin siitä ajotunnista ja kaikesta autokouluun liittyvästä. Kun  vedin hihat ylös, en muistanut ehkä kuukauden vanhoja viiltely jälkiä, jotka punottaa. Sit se selitti jotain siinä ihan lopussa ja kun seurasin kokoajan sen silmiä huomasin kuinka ne pysähty ehkä sekkunniksi tai kahdesi niihin. Sit se katto mua silmiin. Se oli pikkasen ahdistavaa, koska se ei ole koskaan ennen katsonut niin! Ihan kun ne ois loistanu? En tiiä.. Sit sanottiin moikat ja lähdin äkkiä.

Joten vähän pelottaa se tämän viikon torstai. Mulla siis on yksiajotunti ja sit käsittelykoe ja inssi. Mä en tiiä pitääkö Mikael vai Miro mulle sen tunnin. Ja mietin et se varmaan kertoo Mikaelille, koska se on sen pomo. APUA! (ainakin sen kaatumisen) Kun rupeen miettimään sitä et mun on pakko päästä ekalla läpi, rupean tärisemään. Kohta joku kysyy et miks ekalla? Koska mulla on ehkä just sille 2 uusimiselle rahaa, mutta jos joudun uusimaan en pääse Lumen ja Päivänsäteen luo. Haluan sinne! Mun on pakko päästä!