 |
| juurikin näin |
 |
| toivon ensimmäistä, mutta uskon jälkimmäiseen |
 |
| on edes yksi hyvä asia elämässä? no hyvä ja hyvä.. |
 |
| en kyllä itsekkään tästä nauti |
 |
| emmä tiiä miks halusin laittaa tän, tykkään vaan sikana |
 |
| ehkä, mutta en oikein usko, koska olen niin pelkuri ja en uskalla |
 |
| tämä on ehkä naurettavinta mitä olen ikinä kuullut jonkun suusta! |
 |
| .. |
 |
| uskon että äiti toivoi reipasta, kaunista, kilttiä tyttöä.. mutta se olinkin minä.. |
 |
| liiankin tämmöinen ajattelu tapa |
 |
| juuri näin |
 |
| mm |
 |
| koitan etsiä kaikkea minkä takia jatkaa, mutta syitä löytyy joka kerta vain vähemmän ja vähemmän |
 |
| ainakin melkein |
 |
| liiankin usein.. |
 |
| joka aamuinen tunne. |
 |
| olisi ihanaa herätä ja huoamata että kaikki on hyvin |
 |
| koitan, mutta koittamiseksi se myös jää |
 |
| .. |
 |
| fuck you<3<<<3<3 |
" missä enkelit jakavat rakkauttaan
missä huorat kaivetaan kuoppaan
missä, miten, missäkin
olis parempi päästä helvettiin "
Älä luovuta. Ehkei tuntemattoman sanat paljoa paina, mutta haluan silti sanoa, että älä ikinä luovuta.
VastaaPoistaJos ihminen on tarpeeksi kauan masentunut, siihen jatkuvaan kipuun ja toisaalta jatkuvaan tyhjyyteen turtuu. Sitä alkaa pitää ikään kuin omana perusolotilanaan ja unohtaa, että on olemassa muunkinlaista elämää. Sitä unohtaa, että myös itsellään on mahdollisuus onneen, koska se onni on ollut niin kauan kateissa.
Mutta minä voin taata, että onnellisuus tulee takaisin sinullekin. En tiedä mikä sen on sinulta riistänyt, mutta tiedän sinun vielä löytävän sen uudestaan, jos vain jaksat jatkaa hengittämistä. Niin kauan kuin hengität ja elät, sinulla on toivoa. Asiat voivat ja ennen pitkää ne myös tulevat kääntymään parhain päin. Älä siis ikinä luovuta.
Se mikä vei onnen minulta..? Haluatko muka oikeasti tietää? Ukkini kuoli kun olin 5-vuotias. Vanhempani erosivat kun olin eskarissa (6-vuotta) eikä se ollut mitenkään helppo ero, joka yö kun heräät 3-4 kun he huutavat toisilleen kurkku suorana. Myöhemmin kerrotaan sen olleen minun syytä. Minun pienen pennun, joka ei silloin tiennyt elämästä yhtään mitään. 09 kesänä sairastuin harvinaiseen tautiin, sellaisia tapauksia keskimäärin 2 vuodessa. Ei enää normaalia elämää. Ei koskaan, miksi siis jatkaa? En voi koskaan pelätä jääkiekkoa tai lasketella. Skeidaan pystyisin ehkä vuosien harjottelun jälkeen vasta kunnolla. Vuoden päästä tästä.. Serkkuni teki itsemurhan. Joten mitä seuraavaksi? mitä seuraavaksi oikeasti tapahtuu? Viime talvena sekosin pahemman kerran ja menetin ystävät. Ja ensimmäinen lemmikkini kuoli. (joku ei laskisi sitä mitenkään painavaksi syyksi, mutta hän oli tärkeä..) Olenhan toki saanut uusia kavereita, mutta ei se ole sama asia. Kun ei enää osaa luottaa. Joten mitä väliä? Ei oikein mitään. Tuskin edes kukaan huomaisi poissaoloani. En ainakaan usko. Kun kaikki rakkaat tuntuu jo olevan taivaassa.
PoistaHei, älä ikinä luovuta ♥ Olet varmasti hieno ja ihana ihminen ja ansaitset elää.
VastaaPoistaVoi ei, toivottavast edes joskus asiat menis hyvin, mut kaikesta huolimatta pidän jotenkin tästä sun blogistas! :))
VastaaPoistahttp://livefreedomlife4.blogspot.fi
Voi sua. :( Älä luovuta! ♥
VastaaPoistaTykkään tästä sun blogin ulkoasusta.
oot joutunu kokemaan paljon huonoja ja kamalia asioita elämässä, mutta onnellisuus on loppujen lopuksi sun itsesi käsissä.
VastaaPoistaMä aina yritän korostaa että onni ei ole jotain mitä tulee ulkopäin. Tietenkin monet asiat vaikuttaa mielialoihin: erot, kuolemat ja riidat. Mutta ihan loppujen lopuksi onnellisuus on jotain mikä löytyy susta itsestäsi. Mullakin on vanhemmat eronneet enkä pitänyt siitä yhtään. Teini-ikäisestä tähän ikävuoteen (18v) asti olin masentunut ja inhosin itseäni. Tiedän että minulle ei ole tapahtunut noin paljoa isoja asioita (kuten kuolemia lähipiirissä jne), mutta masentunut olin silti.
Sitten tajusin että positiivisuus on jotain mitä voin itse luoda. Se ei riipu muiden teoista tai sanoista, vaan siitä miten itse puhun itselle ja miten suhtaudun elämään. Lopetin itsesäälissä rypemisen muuttamalla ajattelutapaa: mulla on jonkin verran kavereita, olen yhtä arvokas kuin muutkin, asun kivassa talossa jne. Sun elämästä löytyy varmasti hyviäkin asioita. Se voi olla jotain ihan pientäkin.
Kun sitten ns. aukaisin mieleni kaikelle hyvälle, niin positiivinen ajattelu vain lisääntyi. Nykyään olen onnellinen vaikka mikään ulkoisessa elämässäni ei ole muuttunut. Olen ainoastaan ''kehittänyt'' sisäistä minää.
Suosittelen että käyt terapeutilla (jos et käy jo) jotta saat purettua noita hankalia asioita elämässäsi. Mutta onnellisuus on kyllä sussa itsessäsi eikä sen kaivaminen esiin vaadi mitään vippaskonsteja.
Lempilauseeni onkin: ''kaikki on hyvin heti kun lakkaamme ajattelemasta, ettei ole''
No jaa. Itse en oiken usko onnellisuuteen, vaikka näen iloisia ja onnelisia ihmisiä kaupungilla. Ehkä hekin vain esittävät? Mistä sinä sitä voit koskaan tietää, he itse vain tietävät onko se oikeasti totta. Ja masennus ei katso kuolemien tai tapaturmien tai minkään muunkaan määrää. Vaikka ne altistavat masennukseen sairastumista. Ja muutenkin miten voi tykätä itsestään jos kukaan muukaan ei tykkää sinusta? Se nimittäin antaa ihan vitusti itseluottamusta. En käy psykiatrilla enkä tule koskaan käymään. Koska heitä ei oiekasti kiinnosta, he tekevät vain työtään. Miksi edes puhuisin? Hän saisi tietäää liikaa elämästäni, tavoista, millainen oikeasti olen. Kaiken lisäksi hän tietäisi nimeni, missä asun, puhelin numeron yms. Eli hän tietäisi kaiken. Aivan liikaa. Enemmin olen yksin tämän kanssa ja koitan jatkaa, vaikka se ei ehkä helpoin ja järkevin vaihto ehto ole.
PoistaMutta ymmärrän tekstisi perusteella että haluat vain auttaa, ja enkä minä siitä suutu. Ehkä se tekee vähän iloisemmaksi kun huomaa että maailma ei kumminkaan ole paljoa muuttunut loppupelissä, että ihmiset silti välittävät toisistaan- ainakin jollain tasolla.
Jep, haluan auttaa mutta vaikutat hyvin samanlaiselta kuin masentunut minä: jos joku yritti auttaa niin vastasin usein tyyliin ''et sinä voi tietää miltä musta tuntuu, oon paska ja tuun aina olemaan, deal with it.'' Mutta sitten tosiaan tajusin että oma mieli on aika käsittämättömän vahva ja se on tärkein työkalu positiivisuuteen. Masentuneena katsoo tavallaan maailmaa sellaisten mustien lasien läpi: huomaa vaan kaiken huonon ja paskan mitä elämässä on. Ajatuksien avulla ne lasit saa riisuttua ja kappas, maailma onkin täynnä positiivisia juttuja (ja tietenkin negatiivisia mutta niihin ei kannata takertua eikä antaa painoarvoa):)
Poistaapua :( älä luovuta ja paljon paljon jaksamisia sinulle <3 oot ihana ja yritä pysyy vahvana! xx
VastaaPoistaLuin näitä sun kirjoituksia ja tuli paha mieli sun puolesta:/
VastaaPoistaJokaisellahan meillä on varmasti välillä rankkaa ja niin minullakin mutta yritän aina muistaa että ei kannata jäädä vatvomaan menneitä,se mikä on ollut,on ollut ja se on takanapäin ja tulevaisuus on edessä ja se voi olla(ja onkin) erilainen:)ja positiivisuushan se on se elämän suola!:D Ja kyllä on aina joku joka sua rakastaa,jos ei muut niin sinä itse! Mutta voimia sulle hirrmusesti ja koita jaksella,muistan sua <3 :)
Vituttaa tällaiset "ajattele vain onnellisesti niin olet onnellinen! :):)" Ihmiset joilla on joskus ollut huono jakso tai on masentanut hiukan.
VastaaPoistaSitten kun elät lähes kymmenen vuotta olojen kanssa jotka paheneva vuosi vuodelta ja säännöllisen epäsäännöllisesti romahdat kuntoon joka tarkoittaa pahimmillaan käsittämätöntä itsetuhoisuutta, täydellistä kontrollin menettämistä (pelejä, alkoholia, huumeita) ja tiloja joissa et enää tiedä oletko oikeasti olemassa vai unessa, et enää voi kuvitella että "hei, vaikka mä haluankin kuolla niin onhan mulla hieno kämppä!".
Joo, mulla on maailmakaikkeuden rakkain harrastus jonka takia en ole tappanut itseäni enkä voi, mutta ei se mua ole valitettavasti parantanut.
vaanoloja.blogspot.com
niiin. en voi sanoa tietäväni asiasta kaikkea, jos kerran olet jo itse kärsinyt kymmenen vuotta tämän kanssa. Itselläni vain puolet sinun ajastasi. Ja tämä puolitoista vuotta on ollut pahimpia tässä. Ja ajatus aina huumeista on kiehtonut. Tämän viikon lauvantaina näin (mutta en ole ihan varma) että yksi antoi yhdelle meidän luokkalaiselle jotain. Tämä sama henkilö kysyi aijemmin illalla näkyykö jostain huumeesta, en nyt muista sen nimeä, mutta jokin sellainen se oli. Niin eli se kysy näkyykö tää (sit se huume) puhallutuksessa? Hän on ennenkin käyttänyt huumeita ja jäänyt kiinni. Sääli. Tiedän kumminkin jos jää koukkuun, on vaikea päästä irti.
PoistaJa jaksuja sulle sinne ruudun toiselle puolelle :3