7. helmikuuta 2013

i don't want feel the pain.

Mieli tekis mennä ja vetää kaikkia turpaan. Okei, taidan olla kaapissa. Tai en tiiä, jos joku kysyisi kertoisin. Olen ihastunut. Oikeasti. Kerroin toiselle kaverilleni että olen ihastunut yhteen tyttöön, se on hänen mielestään okei. Tänään on yläasteelaisten jälki-istuntö päivä. Joten olin pitkänvälitunnin yksin. Vitutti. Olisin halunnut tupakalle. Satana. Okei. Olen petollinen huora. Huoraan, kirjaimellisesti. Okei, en seksiin asti mutta liian lähelle sitä. Saan rahaa. Tupakkaa. Ei se sillä hetellä ahdista, mutta sen jälkeen, monta viikkoa...

,
ekasta kerrasta lähtien se tuo tunteen "en ole yksin"

Haluan tappaa itseni.. en jaksa.. Huono olla. Haluan mennä.. Tai edes karata. Perjaatteessa olisi jo suunnitelma. Saa nähdä. Uskallanko, jaksanko. nhää. "huonosti kasvatetetut lapset karkaavat kotoaan" "heillä on vakavia psyykkisiä ongelmia" "huonot vanhemmat" ei ei mikään ole näin. Tai ehkä keskimmäinen pitää paikkaansa. En haluaisi kummiinkaan sitä taakkaa äidilleni. Hän on loppujen lopuksi hyvä ihminen. Vaikka aina välillä syyttääkin olemattomasta. Totta puhuen asun ennemmin äidin luona kuin iskällä. Se kaksi naapainen paskiainen, pistää kaiken äidin syyksi. En jaksa enää riitoja. En yhtään mitään. Haluaisin vain hetken jolloin he voisivat olla sovussa. Hiljaa. Haluain vetää pään sekaisin huumeilla - kokeilla vaikka jäädä koukkuun, ihan sama. Ei enää kiinnosta. Minne se kiltti tyttö hävisi, se kuoli. Jäi aijempaan elämään. Sinne se jäi, enkelten luokse. Lähti taivaaseen liian aikaisin. Haluan vain todellisuudessa hiljaisuutta. Sitä minä haluan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti