11. helmikuuta 2013
sometimes, it’s the only way.
Viikon lopun saldo. Rakennuksilla ajelin kelkalla veljeni kanssa. Noh iskihän aika järkytys että melkein "tyhjän" päällä ollaan ajeltu. Tunsin jotain, pelkoa. En itseni puolesta vaan veljeni. Eilen sekosin totaalisesti, en edes halua kertoa. Tänään puhuin opolle jatko opinnoista. Haen kait lukioon. Pelottaa etten jaksa vetää roolia sielä enää yllä. Onhan lukio sen verran raskaampi.. Oon liikkunut aika paljon. Liikunnan tunnin (2h), kolasin pihan (iso sellainen) ja kävin lenkillä kaverini kanssa. Mutta olen ahminut holtittomasti kaikkea. Aivan liikaa. Pohdin millainen ihminen olen. Vuosi sitten olisin vihannut itseäni, ei näiden aatteiden vuoksi, painin niiden kanssa viime vuonnakin. Vaan mitä minusta on tullut. Olen ihan eri porukassa. Minusta on tullut täysin hullu, arvaamaton. No okei, kaikki muuttuu joten niin minäkin.. Mutta pelkään itseäni että satutan rakkaitani.. Pahasti. Pahimmalla mahdollisella tavalla.. "if it is useful to do so, you must abandon your identity and start again. sometimes it's the only way"
7. helmikuuta 2013
i don't want feel the pain.
Mieli tekis mennä ja vetää kaikkia turpaan. Okei, taidan olla kaapissa. Tai en tiiä, jos joku kysyisi kertoisin. Olen ihastunut. Oikeasti. Kerroin toiselle kaverilleni että olen ihastunut yhteen tyttöön, se on hänen mielestään okei. Tänään on yläasteelaisten jälki-istuntö päivä. Joten olin pitkänvälitunnin yksin. Vitutti. Olisin halunnut tupakalle. Satana. Okei. Olen petollinen huora. Huoraan, kirjaimellisesti. Okei, en seksiin asti mutta liian lähelle sitä. Saan rahaa. Tupakkaa. Ei se sillä hetellä ahdista, mutta sen jälkeen, monta viikkoa...
Haluan tappaa itseni.. en jaksa.. Huono olla. Haluan mennä.. Tai edes karata. Perjaatteessa olisi jo suunnitelma. Saa nähdä. Uskallanko, jaksanko. nhää. "huonosti kasvatetetut lapset karkaavat kotoaan" "heillä on vakavia psyykkisiä ongelmia" "huonot vanhemmat" ei ei mikään ole näin. Tai ehkä keskimmäinen pitää paikkaansa. En haluaisi kummiinkaan sitä taakkaa äidilleni. Hän on loppujen lopuksi hyvä ihminen. Vaikka aina välillä syyttääkin olemattomasta. Totta puhuen asun ennemmin äidin luona kuin iskällä. Se kaksi naapainen paskiainen, pistää kaiken äidin syyksi. En jaksa enää riitoja. En yhtään mitään. Haluaisin vain hetken jolloin he voisivat olla sovussa. Hiljaa. Haluain vetää pään sekaisin huumeilla - kokeilla vaikka jäädä koukkuun, ihan sama. Ei enää kiinnosta. Minne se kiltti tyttö hävisi, se kuoli. Jäi aijempaan elämään. Sinne se jäi, enkelten luokse. Lähti taivaaseen liian aikaisin. Haluan vain todellisuudessa hiljaisuutta. Sitä minä haluan.
, |
Haluan tappaa itseni.. en jaksa.. Huono olla. Haluan mennä.. Tai edes karata. Perjaatteessa olisi jo suunnitelma. Saa nähdä. Uskallanko, jaksanko. nhää. "huonosti kasvatetetut lapset karkaavat kotoaan" "heillä on vakavia psyykkisiä ongelmia" "huonot vanhemmat" ei ei mikään ole näin. Tai ehkä keskimmäinen pitää paikkaansa. En haluaisi kummiinkaan sitä taakkaa äidilleni. Hän on loppujen lopuksi hyvä ihminen. Vaikka aina välillä syyttääkin olemattomasta. Totta puhuen asun ennemmin äidin luona kuin iskällä. Se kaksi naapainen paskiainen, pistää kaiken äidin syyksi. En jaksa enää riitoja. En yhtään mitään. Haluaisin vain hetken jolloin he voisivat olla sovussa. Hiljaa. Haluain vetää pään sekaisin huumeilla - kokeilla vaikka jäädä koukkuun, ihan sama. Ei enää kiinnosta. Minne se kiltti tyttö hävisi, se kuoli. Jäi aijempaan elämään. Sinne se jäi, enkelten luokse. Lähti taivaaseen liian aikaisin. Haluan vain todellisuudessa hiljaisuutta. Sitä minä haluan.
6. helmikuuta 2013
I want make my choice as soon as possible. - Maybe.
Ei jaksa. Ahdistaa. En voi käydä lenkillä enää toisessa suunnassa. Koska pelottaa, ahdistaa kaikki tulee mieleen. Vihaan sitä miestä. Eilen kävelin 6km. putkeen. Ja sen jälkeen menin vielä kaverin kanssa lenkille. Ja salkkariden jälkeen uudelleen. Vihaan itseäni. En enää jaksa. Saatana!!!! Kaikki luulee et mulla on kaikki hyvin. "ei sillä mikään voi olla" jaa. Haistapaaka iso paska. vituttaa! Saatana. Ehkä viikko sitten oli liikuntaa ja mentiin sen jäkeen tupakille. Itketti ihan saatanasti. Mutta ei en voi itkeä toisten nähden. Se oli liikaa en jaksanut enää piilottaa sillä hetkellä mun tunteita. Melkein itkin. Kaveri huomautti mennessämme "miks näytät kiukkuselta" minä "no sori." mentiin. Polttivat. Ja tää yks kaveri näistä antoi jämät kun hoksasi että kaikki ei ole hyvin. Helpotti että joku huomio. Kirjoitan musiikin tunnilta. Anteeks kirjoitusvirheet pelottaa vaan että tuo opettaja huomaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)