14. tammikuuta 2013
unhappy
Viime viikon saldo: oli ihan vitun tylsää. Ei jaksa. Viikonloppuna kävin vanhalla kaverilla yötä. Oli outoa kun oli olo ettei tunne enää ihmistä. Eilen revin farkkuihin reikiä mattoveitsellä. Kiusaus oli suunnattoman suuri ruveta viiltelemään. Pitkästä aikaa. Niin teinkin ja helpotti. Mutta koulussa tuntui kuin kaikki tietäisivät, kaikki katsoisivat. Matikan tunti oli kauhea. Ahdisti suunnattoman paljon, melkein itkin. Pelottaa että ihmiset huomaa, että ne tietää. Apua. En halua mennä kouluun, pelottaa. Huomenna äidillä on juttelu luokanvalvojan kanssa. Pelkään että lv ottaa puheeksi poissaolot (äiti ei tiedä paljon paskaakaan niistä) ja sitten kokeet joihin olen väärentänyt nimikirjoitukset. Pelottaa että äiti hoksaa. Tajuaa että taas se alkaa. En halua kenenkään muun tietävän. Mietin tänään lähes kokoajan että pääsen viiltelemään. No entä yhteishaku? APUA! en tiedä minne todellakaan haen, lukio ei kiinnosta, eikä ole sillein alaa minne haluaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En tiennyt peruskoulun päättyessä vuonna -99 mitä teen tai mikä minusta tulee. Silmät kiinni valitsin umpimähkää vain jotain ja pistin hakuun, kun jotain kuulemma pitää tehdä. Lukio ei ollut edes vaihtoehto. Mikään ei kiinnostanut, ei yhtään mikään. Amiksessa, typerällä linjalla joka ei edes kiinnostanut, kärsin yhä edelleen kiusaamisesta, silloin oli sitä paskaa jo yhdeksäs vuosi menossa. Sitten tuli mitta täyteen ihan lopullisesti, viikkojen lintsailun jälkeen kieltäydyin yksiselitteisesti menemästä enää kouluun.
VastaaPoistaNykyään, minulla ei vieläkään ole ammattia ja ajatus koulutuksesta ahdistaa. En vielä kolmekymppisenäkään tiedä mikä minusta tulee! Tuskin mitään.
Älä ota hirveää stressiä, kyllä asiat aina jotenkin lutviutuu!