i feel sick

Perjantaina sairastuin flunssaan ja olen edelleen sairaana. Ärsyttää kun muut meni mökille ajelemaan kelkalla yms. Oisin niin halunnut.. Se on harvoista asioista, mikä saa minut iloiseksi, ajaminen,kelkalla,mopolla,kevarilla melkein millä vaan. Mutta saa nähdä onko meillä rahaa maksaa mulle kevari korttia. Toivotaan. Eilen ahdisti. Paljon. Tuntuu ettei kukaan välitä että olen kavereille vain kaveri silloin kun muuta vaihtoehtoa tai seuraa ei ole. Perjanina yks vanha tuttu avautu ja kerto miten toisella paikkakunnalla missä asuu isänsä luona, niin hänen "kaverit" on kiusannu ja keksii kaikkea paskaa. Sitten kun sillä on säätöä yhden kaa, tekis mieli kertoo mitä sen säätö on tehnyt yhdelle meidän luokkalaiselle. Mutta itseasiassa minun ei edes pitäisi tietää asiasta. Se koitti raiskata sen. Mieli tekisi kertoa mutten voi. En voi kertoa toisten asioita eteenpäin. (paitsi että kukaan ei tule tietämään kuka olen) . Mä haluaisin lähteä, pois, en jaksa... 

mut voi luokitella monella eri tavalla sairaaksi.

This feeling is little bit funny. This feeling inside.

Ärsyttää aivan valtavasti! Tragus oli mennyt umpeen! Yöllä oli koru irronnut jotenkin korvasta. Ärgä'ds.
Nyt pitää vissiinkin odottaa että se parantuu kokonaan ja vasta sitten saan uuden. EEEI ! :(
Muutenkin paska päivä oli liikuntaa. Piti olla luistelua, mutta kun pakkasta oli liika niin ei ollut. (Minun ei rarvitse luistella.) Joten oltiin salilla. Ja sain astma kotauksen tai jotain. No kiekko ei ollut mukana koska luulin etten tarvitsisi sitä. Noh, sain luvan lähtee pois koulusta luokanvalvojalta kun kävin kysymässä pitkällä välitunnilla (ilmeisesti sitä ei ole kaikissa kouluissa, eli pitkällä poistua koulun alueelta vanhenpien antamalla luvalla, joka allekirjoitetaan aina syksyllä uudelleen.) Eli niin tulin aikaisemmalla bussilla kotiin. Kiekkoa vetelin parikertaa. No nyt ollaankin tässä hetkessä. Liikunnan tunnilla ahdisti suunnattoman paljon tuntui että lv (eli siis luokanvalvoja opettaa liikuntaa) tietää viiltelystä, arvista, tuskasta kaikesta tästä.

tuommonen tatuointi olis kiva:3

Mutta nyt oikeasti ongelmiin. Ensi viikoksi pitäisi olla äikän 5 sivuinen esitelmä valmis. Paska.  En jaksa.
Koe viikko tulossa. Ei innosta. Yhteishaku kohta en tiedä minne haen. Illalla nyt en pariin päivään ole saanut unta, pari tuntia on tullu aina pyötittyä sängyssä. Mikä mua vaivaa. öälmw. Mä haluaisin olla vieläkin sairaampi, mutta välillä normaali. Miksi? Miksi en osaa päättää? Miksi kaikki on niin vaikeaa... Kaiken eteen pitää ponnistella..

yhteishaun vaihto ehdot.. mutta mikään ei oikeasri kiinnosta.

Mä taidan olla ihastunut, hoksasin sen eilen. Yhteen tyttöön, joka on mun "kaverin" ex. Ne eros yli 5kk sitten ja säätävät vieläkin jotain.. Tää mun "kaveri" (en tiiä nyt kaipa me kavereita jotenkin ollaan..) haukkuu tätä eksäänsä eli mun ihastusta. Kiduttaa. On ilkeä. Ei edes annan anteeksi, kun tää ihastus käski tappaa ittensä. Ja nyt tää ihastukseni kohde katuu sitä.. Eli siis molemmat tyttöjä. Minäkin olen tyttö. Mutta elän kaapissa. Mua ahdistaa kun näen sen kaiken tuskan ja surun tässä ihmisessä, ihastuksessa. Miten hän kärsii. Mutta hän seueustelee jo. Ja ei minulla iki maailmassa olisi mahdollisuuksia. Ei me edes puhuta, vaikka ollaan samassa kaveri piirissä.

 This feeling is little bit funny. This feeling inside.

unhappy

Viime viikon saldo: oli ihan vitun tylsää. Ei jaksa. Viikonloppuna kävin vanhalla kaverilla yötä. Oli outoa kun oli olo ettei tunne enää ihmistä. Eilen revin farkkuihin reikiä mattoveitsellä. Kiusaus oli suunnattoman suuri ruveta viiltelemään. Pitkästä aikaa. Niin teinkin ja helpotti. Mutta koulussa tuntui kuin kaikki tietäisivät, kaikki katsoisivat. Matikan tunti oli kauhea. Ahdisti suunnattoman paljon, melkein itkin. Pelottaa että ihmiset huomaa, että ne tietää. Apua. En halua mennä kouluun, pelottaa. Huomenna äidillä on juttelu luokanvalvojan kanssa. Pelkään että lv ottaa puheeksi poissaolot (äiti ei tiedä paljon paskaakaan niistä) ja sitten kokeet joihin olen väärentänyt nimikirjoitukset. Pelottaa että äiti hoksaa. Tajuaa että taas se alkaa. En halua kenenkään muun tietävän. Mietin tänään lähes kokoajan että pääsen viiltelemään. No entä yhteishaku? APUA! en tiedä minne todellakaan haen, lukio ei kiinnosta, eikä ole sillein alaa minne haluaisin.

some day?

Mulla on paha olla. En jaksa tätä paskaa. Muhun sattuu, mun sieluun ja sydämmeen. Mikä mua vaivaa? Miks musta piti tulla tällainen huora. Miksi minä miksi mä en kestä, en jaksa.. Mitä mä oon tehny väärin, mikä meni vikaan? Miks minusta on tullut näin heikko? En en vaan jaksa tätä paskaa kelaa. Miks en uskalla luottaa enää keneenkään. Miksi en vain puhu ystäville. Ei en voi. Eivät he ymmärrä. Ovatko he sitten edes ystäviä?  Ei en vaan voi. Päähän sattuu sairaan paljon. Mikään  ei mene hyvin, koulu kusee numerot laskee poissaolot lisääntyy. Mutta kukaan ei huomaa mitään. Miten ihmiset on niin tyhmiä ettei ne tajua kuinka paha mulla on olla. Oonko muka niin hyvä näyttelemään? Ei en voi olla. Kuka uskoisi tyhmää huoraa. Ei yhtikäs kukaan.
Kukaan ei tiedä mun menneisyydestä, mun perheestä tai ongelmista. Kukaan ei tiedä miten ne kaikki on mun mielessä, mun muistoissa. Eikä kukaan tiedä miten se vaikuttaa minuun. Kaikki se viha. Kaikki se katkeruus. Kaikki se.. Mä en jaksa.. Ei ei kukaan tajuaisi miltä musta tuntuu. Tai mitä mä kelaan. Kaikki se viha,kipu ja kärsimys. Miten joku voi olla niin paha mutta silti näyttää niin viattomalta ja surulliselta. Vaikka itse on se syylinen. Miten joku voi sairastua ja syyttää toisia aisoista mitä ei ole koskaan tapahtunut miten sellainen voi edes olla mahdollista. Miten tää kaikki vaikuttaa muhun. Itkettää mutten voi itkeä, en vain pysty. Ihan kun minussa ois kaksi puolta kaksi osaa, kaksi eri ihmistä.

I want go and be an angel

                        

feelings which does not want to talk about

                                    Kuka olen?

Oon 15- vuotias tyttö joka kärsii masennuksesta, Haluaisin olla myös laihempi. Muiden silmissä tavallinen tyttö, jolla on kaikki hyvin heidän silmissään. Koulussa pärjään hyvin, joten kukaan ei edes sitä kautta osaa epäillä että olisin sairas.
                                 
                                  Miksi loin blogin?
Selvittääkseni ajatuksia ja tunteita. Haluaisin tietää että edes joku välittää. Ystäville en voi puhua koska eivät he ymmärrä ja en osaa luottaa. Koska aikaisemmat ystävyys suhteet päättyi riehumiseni takia. Jonkun kohtauksen en tiedä minkä mutta sekosin ja menetin kaiken mistä välitin. Noh on minulla uusia ystäviä ja kavereita mutten luota keneekään niin paljon että voisin puhua, kertoa miltä minusta tuntuu. Ja tuskin he edes välittävät minusta.


      feelings which does not want to talk about.