Kadotettu paratiisi.

Anteeksi kun en ole taas kirjoitellut hetkeen. Minusta tuntuu siltä että se johtuu siitä etten enää saa tänne kirjoittamisesta helpotusta, mitä ennen sain. Mulla on muutenkin mennyt nyt vähän huonommin. En jaksa uskoa että pääsen lukiota läpi. Luin ruotsin sanakokeeseen 2 tuntia ja sain 11/ pistettä eli 4½. En jaksa näin huonoja numeroja mikä mulla on? Ennen sain sanakokeesta sen 7/8 puolen- tunnin lukemisesta. Mutta miksi en enää? Ennen sain hissan kokeista, ilman lukemista ysejä. Nyt luin ja luin ja sain 7- . Mitä helevettiä?

Katsoin juuri huumebisnes oy:ta ja rupesin kelaamaan että haluan vetää jotain vahvempaa kuin lääkkeitä ja alkoholia. Vaikka se tuhoaisikin elämän, en jaksa välittää siitä, ainakaan tällä hetkellä. Tiedän että se olisi iso pettymys perheelleni ja osalle, okei yhdelle kaveristani.

Ainut iloinen kokemus kahden viikon sisällä on ollut kun kävin autokoululla moikkaamassa miroa, puhuttiin korkeintaan semmoiset 10 minuuttia. Se teki mut iloiseksi, en tiedä miksi enkä välttämättä haluakkaan. Se on jotenkin outoa koska omalla tavalla se on ihan tuntematon ihminen, mutta silti tuntuu että kuin olisin maailman turvallisimmassa paikassa sen ihmisen seurassa. Kohta joku luulee että olen ihastunut, hah en ole, tää on jotenkin erinlainen tunne, vähän niinkuin todella hyvän kaverin kanssa jota näet pari kertaa kuukaudessa, sama asia.

Olen muutenkin nyt lukenut uudelleen yhtä blogia; Girl behind smiles. On oli bloggaaja joka teki itsemurhan, vielä sen tekstejä lukiessa ekaa kertaa luulin että ei tämä bloggaaja tule koskaan tekemään itsemurhaa, kunhan puhuu (en nyt ihan noin mutta vähän tuohon tyyliin ajattelin) mutta nyt hän on mennyttä, ollut jo jonkin aikaa. Kyllä siinä tuli syyllistävä olo, kun en kommentoinut "oot tärkee" tai "oot tosi vahva kyllä sä jaksat".

Mutta jaksuja teille jokaiselle enkelille<3.