Mä haluun irti kahleista, oon saanu jo tarpeeks valheista.

Mikä mulle on tullut. En ole kirjoittanut 11 päivään! No ehkä pitäisi aloittaa viimeisestä viikonlopusta, nimen omaan loman viimeisestä viikonlopusta. Päivänsäde lähti yli 200 km päähän lauantaina. Ja maanantaina alko koulu. Ekasta päivästä meni hyvin se ensimmäinen 1 tunti. Lukio alkoi siis 9.30 ja menin koululle 8.30 olin tona aikana parin ylä-aste tutun kanssa. Mutta sittenku tuli lisää porukkaa jäin ulkopuolelle. Oliko se yllätys? Ei. Sitähän mä pelkään välitunneilla koulussa, yksin olemista, jos joku muu näkee. Koska en halua että joku luulee mua yksinäiseksi paskiaiseksi. Ja sehän minä olenkin. Mutta joooo. Lukioon tuli yksi päivänsäteen serkun tyttöystävä, päivänsäde pyysi minua katsomaan hänen perään, puhua hänelle. No varmaan arvaattekin miten se on mennyt. Okei no eka päivä meni ihan ok koska keksi aiheita. Mutta seuraavana ja toisenä päivänä... on ollut aika todella hiljaista, semmonen vaivautunut hiljaisuus. Viikko on sinäänsä mennyt hyvin, jos ei oteta huomioon että olen yksin tai sen päivänsäteen serkun tyttöystävän kanssa. Ja tietty läksyjen määrä on ihan kamalan iso.  En ole jaksanut lukea alueita, hyvä että 2 verbikokeeseen jaksoin lukea. Lähden muutenkin koulusta aikaisemmin, tiistaina ja torstaina tällä viikolla, menin junalla läheiseen kaupunkiin, kevari tunneille. Haluan kevarin, mutta en tiedä saanko sitä mun sairaudesta johtuen (ei siis masennusn vaan noi lihas jalka juttuja) mutta se selviää ensiviikon keskiviikkona. Jolloin  menen abien kanssa samalla kyydillä. Eeei tuu mitään, ahdistaa jo nyt. Ja olen päässyt kotiin vasta 9-10 väliin jossa pitäis muka käydä suihkussa yms + läksyt ja heti nukkumaan, onneksi nyt on viikonloppu niin voi nukkua univelkoja pois. Päivänsäde ja lumi teki ihanan yllätyksen, okei oli se vähän ahdistava, no joo oma moka mut silti, tänään eka tunti oli kirkossa ja alkoi vasta 9ltä. Joten istuin portaikossa yhdessä paikassa läheteltiin viestejä watchaapissa, ja sit hän soitti mulle. Lähdin just kävelee kirkolle päin ja puhuttiiin sitä sun tätä. Menin yhden tien yli ja oisinko kävelly siitä 50 metriä, niiin sit hän vaan sano "olipa hieno paketti auto" mietin et heei, sen piti olla sisällä, ja aika jännää munki ohi meni just yksi. Katoin taakse et millanen se oli ja päivänsäde oli siellä 50 metrin päässä! Mieli teki itkeä, olin niin onnelinen, niin helpottunut et se tuli just sillon kun en tiennyt minne kohti kirkossa menisin istumaan. Halattiin ja jatkettiin kävelyä. No tänään hän oli mun tunnin alkuu mun kaa ja sit oon ollu yksin, ahdistavaa kun kaikki muut on samassa porukassa. Odotin äikän tunnin alkua kaikki tytöt istu yhden pöydän ääressä ja pojat penkeillä, minä seisoin yksin. Se ahdisti helvetin paljon. Mietin mikä minussa on vikana? Miksi kukaan ei puhu mulle mitään? Miksi, miksi ja miksi.. Sitten äikän tunnin alussa ku pulpetit oli laitetty silleen ryhmiin, menin taakse jossa oli onneksi vain kaksi pulpettia. Sit yksi jonka kanssa oltiin 7 ihan hyvii ystävii tervehti sit toinen jonka kaa 5 oltii aika paljon samassa porukassa nii moikkas myös, okei toi eka sano sen aidosti ainaki mun mielestä ja toi toinen vaan sano sen. Mutta mulle tuli siitä ihan pirun hyvä mieli. Haluaisin et ois joku jonka kaa juttu luistaa et menis hyvin voi puhua silleen ku päivänsäteen kaa, rennosti ja välilläki pystys oleen hiljaa eikä se rupeis ahdistamaan. Haluaisin vaan kuulla välillä sanat "olet tärkeä" ihmiseltä joka oikeasti sitä tarkoittaa. En tiiä, ei mun laihduttamisestakaan tuu mitään, miten voin olla näin paska kaikessa. En jaksa, haluan nukkumaan. Mutta päivänsäteen kaa sovittii torstaina et pidetään hauskaa, mennään kalalle yms. Toivottavasti se sais juotavaa.. koska se rentouttais tästä ahdistuksesta edes hetkeksi. Mutta toisaalta sama ois ruveta nukkuu koska ei se välttämättä tänään soita, varmaan huomenna. Sit se ei tuu käymään kahteen viikkoon täällä. Miten mä pärjään ilman sitä? Meidän välitki muuttuu varmasti kamalan paljon. Viilsin eilen käteen koska ahdistaa kaikki, koulu ja etenkin ne välitunnit, ois hyvä jos semmosia ei olisi. Ja anteeksi en jaksa laittaa jakoja tähän tekstiin ja kiitos teille kaikille lukijoille!