pikkaisen minusta

                                                      AND THAT'S HOW I AM:

juurikin näin

toivon ensimmäistä, mutta uskon jälkimmäiseen

on edes yksi hyvä asia elämässä? no hyvä ja hyvä..

en kyllä itsekkään tästä nauti

emmä tiiä miks halusin laittaa tän, tykkään vaan sikana

ehkä, mutta en oikein usko, koska olen niin pelkuri ja en uskalla

tämä on ehkä naurettavinta mitä olen ikinä kuullut jonkun suusta!

..

uskon että äiti toivoi reipasta, kaunista, kilttiä tyttöä.. mutta se olinkin minä..

liiankin tämmöinen ajattelu tapa

juuri näin

mm

koitan etsiä kaikkea minkä takia jatkaa, mutta syitä löytyy joka kerta vain vähemmän ja vähemmän

ainakin melkein

liiankin usein..

joka aamuinen tunne.

olisi ihanaa herätä ja huoamata että kaikki on hyvin

koitan, mutta koittamiseksi se myös jää

..

fuck you<3<<<3<3

                                                " missä enkelit jakavat rakkauttaan
                                                  missä huorat kaivetaan kuoppaan
                                                  missä, miten, missäkin
                                                  olis parempi päästä helvettiin "

about this day.

Tämän päivän saldo: LIIKUNTAA! Olin siis rakennuksilla. Jonne isäni rakentaa mökkiä. Tehtiin sitten rankoja..    Sitten kun lähdettiin menin yhden kaverini luokse vahtimaan hänen pikku-siskoaan. Ja nyt olen tässä. Sovittiin tämän kaverin kanssa että molemmat laihdutetaan 3 kiloa. Eli lenkkejä tiedossa!

Tänään olen syönyt/juonut:

2 jäätelöä
1 munkki
3 leipää (ilman voita)
5 kuppia kahvia (sis. maidon)
ja sipsiä.. EI IHME KUN EN LAIHDU. SYÖN VAIN TYHJIÄ KALOREITA! vihaan itseäni.. haluan tappaa itseni.. ei kukaan edes välitä.. Mutta me lähdetään lenkille vielä tämän kyseisen kaverini kanssa, joten tämä on lyhyen puoleinen. Moikka!

jotain shaissee..

Okei.. Nyt koitan tehdä jotain kunnollista. Ahdistaa ihan vitusti.. perjantai ilta kaikki juomassa, paitsi minä. Mätänen täällä kotona yksin koneella miettien mitä voisin kirjoittaa ja tässä samalla päden paskaa. Pelottaa et joku kummiskii tunnistaa taas tän blogin. Niinku viimekskin.

Oon miettiny et jos menis psykologille, ehkä se auttaisi? ei en kumminkaan usko sitä. En halua minnekkään osastolle. Tiedän että kärsin keskivaikesta tai vaikeasta masennuksesta koska mietin itsemurhaa joka päivä. Todella monesti. Ehkä karusti sanottuna suurin piirtein aamulla se on ensimmäinen ajatus kun herään ja illalla kun menen nukkumaan. Voih. Varmaan joku tulee miksi sitten et mene sinne puhumaan, miksi pädet täällä että haluat parantua vaikka toisaalta et haluakkaan. Vastaus on en tiedä. Olen ehkä riippuvainen omasta surumielisyydestäni, ajatuksistani. Enkä tuntisi itseäni itseki ilman niitä. Olen outo. Tiedän. On myös muitakin syitä.. En halua että vanhempani saavat tietää asiasta, en halua pettää heitä uudelleen, niinkuin minulla on tapana. En ole se täydellinen tytär. Minkä äiti ja isi olisivat halunneet- anteeksi siitä. Olen vain mitä olen. En uskalla muuttua.

Monesti koulussa menen terveydenhoitajan käytävällä sijaitsevaan vessaan, koska siellä on tosi harvoin ketään. Istun sen puoli tuntia vessan lattialla. Joka ikinen kerta huomaan pelkääväni että joku on oven takanani. Se tuntuu niin todelliselta. Siellä varmasti on joku. Uskon niin. Tai sitten olen oikeasti niin sekaisin. Tai no olen.

Koitan laihduttaa, koska en tunne itseäni kauniiksi/laihaksi oon 161cm pitkä ja painan 61kiloa eli olen LÄSKI!! Hävettää myöntää miten läski olen. Millainen olen. Ei ketään kummiskaan kiinnosta kirjoittelen tänne yksikseni, ei kukaan tätä kumminkaan lue, voin laittaa pääni pantiksi siitä.


Olen myös miettinyt miten haluan kuolla jos teen sen itse. Hukuttautumalla, vaikka se olisikin alussa kivuliasta. Mutta lopussa se kuulemma on kaunista, rauhallista, lepoisaa. Toinen on hirttäytyminen. Olen jo opetellut miten hirttosilmukka tehdään. Mutta koitan välttää että en tule tekemään sitä. Koska en halua aiheuttaa kipua pikku-veljelleni, en halua että hän kokee samat asiat läpi kuin minä. Se on ainoa asia mikä pidättelee. Mutta pelottaa että joku päivä se ei ole enää tarpeeksi iso syy.

Minulla ei ole kavereita. Okei no kaksi. Mutta en voi luottaa oikein heihin. Ja kun koitan puhua heillä on aina jtn muuta tekemistä. Sama se olisi lopettaa yrittäminen. Ei kukaan kumminkaan uskoisi. "Haet vain huomiota" "Lopeta toi pelleily" "Jaa se on perus teini angst paskaa" kyllä haen oikein huomiota<3<<33<3<3<3. Ja olen juuri tutustunut yhteen tyttöön joka asuu helsigissä. Hän on mukava, hän ymmärtää miltä musta oikeasti tuntuu. Miltä tuntuu kun haluaa lopettaa kaiken ja lähteä pois..

Viiltelen. En edes syvästi. Olenpas paska en osaa tehdä niin yksin kertaista asiaa kunnolla. Miten paska ihminen voi olla? Olen varmaan siitä paskimmasta päästä.

Minua pelottaa mennä sinne lukioon koska ainoat ystäväni menevät amikseen. Miten pärjään siellä? Miten jaksan? Mä puhun tosi vähän koulussa, vaikka mietin kokoajan mitä voisin puhua, mistä ja miten? Mutta silti en saa sitä yhtä lausetta sanottua, en edes sitä yhtä sanaa.

Haluan kuolla. En halua kuolla. Haluan kuolla. En halua kuolla. Haluan kuolla. En halua kuolla. - mun elämä on liiian iso vuoristo rata..

sorry about break..

Anteeks tämmöinen kauhea tauko.. Noh lyhykäisyydessään. Pääsen/joudun 1. hakutoiveeseen koska aine valintoja kysellään jo. Hmm. Isoskoulutusta ja mitäköhän muuta? Pikku-veljeni oli kateiksissa 4 tuntia. Ahdistavaa. Aika tuntui todella pitkältä. Mutta onneksi saapui kotiin. Muutenkin ollut ahdistavaa ja sekavaa.. TETkin on kohta ja pitäisi löytää paikka pian.. voi ei.. mutta joo en enää osaa kirjoittaa moikka!